silaaniyhdisteitä

Silaaniyhdisteet ovat silikonia sisältäviä yhdisteitä, joiden rakenteessa on Si–H-sidoksia tai joissa Si on sitoutunut hiili- tai hapenryhmiin. Ne kattavat sekä epäorgaaniset silaanit että orgaaniset silaaniyhdisteet.

Epäorgaaniset silaaniyhdisteet sisältävät Si–H-sidoksia, ja niihin kuuluvat muun muassa hydrosilaanit sekä niiden derivaatat. Orgaaniset silaaniyhdisteet muodostuvat, kun silikonin ympärillä on hiili- tai muita ryhmiä, kuten alkyylilaisia ja aryyliä sisältäviä silaaniyhdisteitä sekä klorosilaanit. Nämä ryhmät kuvaavat laajaa joukkoa erilaisia silaaniyhdisteitä, joissa Si on kytketty hiili- tai halo- substituentteihin.

Silaaniyhdisteet ovat yleensä reaktiivisia ja niiden kemia perustuu silikonin ja muiden atomien välisten sidosten ominaisuuksiin. Monet hydrolysoituvat vedessä muodostaen piidioksidia (SiO2) ja vetyä, ja tästä reaktiosta johtuen niitä käytetään usein materiaalitekniikassa. Silaaniyhdisteet toimivat myös lähtöaineina siloksaanien (Si–O–Si -keskuksilla) ja muiden silikonipohjaisten polymerien sekä liimojen ja pintakäsittelyaineiden valmistuksessa. Lisäksi niillä on rooli puolijohdevalmistuksessa hajuttuna tai gazoid technicians.

Turvallisuus ja käsittely: Silaaniyhdisteet voivat olla helposti syttyviä ja joissain tapauksissa räjähdysherkkiä, kuten SiH4. Ne voivat reagoida voimakkaasti veden kanssa muodostaen vetyä ja piidioksidia. Käsittely tapahtuu yleensä inertissä ympäristössä tai asianmukaisesti varustetuissa tiloissa suojavarusteita noudattaen ja asianmukaisessa poistoventilaatiolla.