sikiökuolemiin

Sikiökuolema, suomeksi myös lapsikuolema tai kuolleena syntyminen, tarkoittaa raskauden päättymistä sikiön menehtymiseen ennen syntymää. Tämä tapahtuu yleensä raskausviikon 22 jälkeen tai viimeistään ennen lapsen syntymää. Joissakin määritelmissä raja voi olla 20 tai 24 raskausviikkoa. Sikiökuolemat ovat harvinaisia, mutta ne ovat aina traaginen tapahtuma vanhemmille.

Syitä sikiökuolemiin on monia, ja usein tarkkaa syytä ei pystytä yksilöimään. Yleisimpiä syitä ovat sikiön kromosomipoikkeavuudet, istukan toimintahäiriöt, sikiön kasvuhäiriöt, äidin sairaudet kuten raskausmyrkytys tai infektiot, sekä napanuoraan liittyvät ongelmat. Joskus myös tuntemattomat syyt ovat taustalla.

Sikiökuoleman diagnosointi tapahtuu yleensä ultraäänitutkimuksessa, jossa ei havaita sikiön sydänääniä. Synnytyksen jälkeen tehdään tarvittaessa ruumiinavaus ja muita tutkimuksia syyn selvittämiseksi. Sikiökuoleman jälkeen tarjotaan vanhemmille psyykkistä tukea ja kriisiapua. Surutyö on yksilöllistä ja voi kestää pitkään. Suomessa sikiökuolemien määrä on laskenut vuosien saatossa parantuneen raskaudenseurannan ja terveydenhuollon ansiosta.