siivilöintiin

Siivilöinti on fysikaalinen erottamismenetelmä, jossa nesteessä olevat kiinteät hiukkaset erotetaan käyttämällä huokoista siivilää tai muuta suodatinta. Perusperiaate perustuu hiukkasten koon suhteeseen siivilän reikien kokoon: suuremmat hiukkaset jäävät siivilän pinnalle tai sen sisään, kun pienemmät kulkeutuvat nesteen mukana läpi.

Käytännössä siivilöintiä voidaan toteuttaa erilaisin keinoin. Keittiössä yleisimpiä ovat metallit tai muoviset siivilät, kahvi- ja teefiltreät sekä harsot ja juustokankaat. Laboratoriossa ja teollisuudessa käytetään tarkempia ratkaisuja, kuten suodatinpaperia, Büchner-funnelia sekä paine- tai alipainefiltraatiota, joilla voidaan erottaa sekä suurempia kappaleita että pienempiä hiukkasia ja liuoksia.

Siivilöinnin valintaan vaikuttavat hiukkasen koko, siivilän reikäkoko ja materiaali sekä nesteen kemiallinen yhteensopivuus ja lämpötila. Siivilöinti on nopea ja kustannustehokas keino kirkastaa nestettä ja poistaa suuria epäpuhtauksia, mutta se ei yleensä sovellu erittäin hienojen hiukkasten erottamiseen; tällöin käytetään hienompia suodatusmenetelmiä tai kalvoja.

Yleisiä käyttökohteita ovat ruoanlaitto ja juomien valmistus, liuosten puhdistaminen laboratoriossa sekä nesteiden kirkastaminen teollisuudessa. Siivilöinnin yksinkertaisuus ja laaja soveltuvuus tekevät siitä perustavanlaatuisen erottamismenetelmän eri konteksteissa.