signatuurivääriä

Signatuurivääriä on termi, jota käytetään sekä forensiikassa että populaarikulttuurissa kuvaamaan asetta, jonka laukaukset jättävät ainutlaatuisen ballistisen merkin. Käytännössä käsite viittaa tilanteisiin, joissa aseesta syntyvät yksilölliset jäljet voivat auttaa yhdistämään luodin tai patruunan tiettyyn aseeseen. Termi esiintyy sekä rikostutkimuksissa että rikoskirjallisuudessa.

Forensiikassa ballistinen merkki syntyy useista tekijöistä. Piipun urien muodot ja kuluminen, sekä iskukoneiston ja kammion kontaktipisteiden aiheuttamat jäljet vaikuttavat siihen, millaisia merkkejä luotiin ja patruunan kuoriin jää. Myös käytetty ammuntatapa, huolto, likaantuminen ja vaihdettavat osat voivat muuttaa signatuuria. Kun näitä merkkejä analysoidaan yhdessä, niillä voidaan pystyä yhdistämään todistettavissa olevat luodit ja patruunankuoret tiettyyn aseeseen tutkinnan tukemiseksi.

Merkintöihin vaikuttavat tekijät ovat moninaisia. Piipun urien geometria, turbiinien tai muun toimintaketjun kuluminen sekä lukitusmekanismien osat jättävät osittain samanlaisia, mutta myös erilaistuvia jälkiä. Siten signatuurivääriä ei koskaan ole täysin yksilöllinen tai vääjäämättömästi erotettavissa aina kaikissa olosuhteissa; tulkinta riippuu näytteiden määrästä, tutkintamenetelmistä ja kontekstista.

Kulttuurissa termi esiintyy usein fiktiivisissä yhteyksissä, joissa aseella on oma tunnistettava “allekirjoituksensa”. Oikeassa forensiikassa painopiste on sen sijaan ballistisen todistusaineiston puhtaassa ja tilastollisesti luotettavassa tulkinnassa.

See also: Ballistics, Forensic science, Firearms examination, Rifling.