signaaliproteiinien

Signaaliproteiinit ovat solujen sisäisessä viestinnässä keskeisessä roolissa toimivia proteiineja, jotka osallistuvat signaalinvälitykseen vastaanotosta tulkintaan ja lopulliseen vasteeseen. Ne muodostavat signaalointireitistöjä, joiden avulla solut voivat reagoida ympäristön muutoksiin kuten kasvutekijöihin, hormonien happamuuteen tai stressitekijöihin.

Signaalointiprosessi alkaa usein reseptorista, joka sitoo ulkoisen signaalin kuten ligandin. Tämän jälkeen signaali siirtyy eteenpäin transduktorien kautta, joita voivat olla esimerkiksi kinasi- tai fosfataasijärjestelmät sekä second messengers kuten cAMP ja Ca2+. Signaalin vahvistuminen ja tarkentuminen mahdollistuu useiden välitysohjelmien, adapteri- ja scaffolder-proteiinien sekä fosforylaation kautta, ennen kuin vaste toteutetaan solun reaktioissa kuten muutoksessa geneiden ilmaisussa, metabolian säätelyssä tai sitoutumisreaktioissa.

Tyypillisesti signaaliproteiineja jaetaan reseptoreihin, transduktio- tai viestinvälitysproteiinien sekä vaikuttavien proteiinien ryhmiin. Esimerkkejä ovat G-proteiinikytkentäiset reseptorit (GPCR), receptorikinaasit (RTK:t), ionikanavareseptorit sekä solun sisäiset transduktioproteiinit kuten MAPK-ketjut ja fosfolipaasin Daug. Lisäksi on olemassa tumassa toimivia reseptoreita ja säätöproteiineja, jotka vaikuttavat geenien ilmentymiseen.

Signaaliproteiinien toimintahäiriöt voivat johtaa sairauksiin, kuten syöpäjärjestelmän häiriöihin tai aineenvaihdunnan epätasapainoihin. Niiden tutkimus on keskeistä lääketieteellisessä kehityksessä, sillä monet lääkkeet kohdistuvat signaalointireitteihin estääkseen virheellisen signaalin etenemisen.