seulontatestiä

Seulontatestiä tarkoittaa väestötasaisessa terveydenhuollossa käytettävää testausmenetelmää, jolla pyritään havaitsemaan sairaus tai suuri sairastumisriski oireettomilta ihmisiltä. Seulontaan ryhdytään yleensä laajasti tarjoten tutkimus osana kansallisia tai alueellisia ohjelmia, joiden tavoitteena on varhainen hoito, sairauden etenemisen ehkäisy ja kansanterveyden parantaminen.

Seulontatesti eroaa diagnostiikkatestistä siinä, että sen tulos on yleensä epätarkempi ja vaatii lisäselvityksiä varmistamaan mahdollisen sairauden. Testin herkkyys ja spesifisyys vaikuttavat siihen, kuinka paljon epävarmuutta syntyy ja kuinka monta virheellistä positiivista tai negatiivista tulosta ilmenee. Oikean toteutuksen avulla seulontaan liittyy suurempi mahdollisuus löytää sairaus aikaisessa vaiheessa, mutta siihen liittyy myös riskit, kuten ylidiagnostiikka ja mahdolliset haittavaikutukset.

Esimerkkejä yleisesti järjestetyistä seulontatesteistä ovat rintasyövän seulonta mammografian avulla, kohdunkaulan syövän seulonta HPV-testin tai Pap-näytteen avulla sekä paksusuolen ja peräsuolen syövän seulonta ulosteen veritestin (FIT) tai kolonoskopian kautta. Vastasyntyneiden seulonta voidaan toteuttaa verinäytteen avulla monien perinnöllisten aineenvaihduntasairauksien varhaiseksi havaitsemiseksi. Seulontajärjestelmät suunnitellaan ja toteutetaan terveydensuojelulainsäädännön ja kansallisten ohjeiden mukaisesti, ja osallistuminen on yleensä vapaaehtoista, mutta tarjotaan maksuttomasti tai edullisesti yhteiskunnallisessa terveydenhuollossa.

Seulontatulokset tulkitaan kontekstissa, ja yksilölliset päätökset hoidon aloituksesta tehdään yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Tiedonantoon ja valintaan liittyy eettisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia huomioita, jotka ohjaavat ohjelmien kehittämistä ja viestintää väestölle.