seroosikalvosta

Seroosikalvo, eli serosa, on ohut kaksikerroksinen kalvo, joka vuoraa kehon sisäonteloita ja peittää siihen liittyviä elimiä. Kalvo muodostaa parietaalisen kerroksen, joka peittää ontelon seinämän, sekä viskeraalisen kerroksen, joka peittää liikkuvan elimen pinnan. Näiden kahden kerroksen välissä on pieni tila, josta käytetään usein termiä seroosinen tila tai seroosivettä; se sisältää vähän nestettä, joka mahdollistaa luistavan liikkeen elimien välillä.

Seroosikalvon solut muodostavat mesoteliumin, tyypillisesti yksittäisellä kerroksella esiintyvän kuutio- tai lieriöepiteelin. Seroosikalvo erittää nestettä, joka vähentää kitkaa liikkuvien elinten ja kalvon välillä esimerkiksi hengitysliikkeiden, sydämen supistusten tai suoliston motorisen toiminnan aikana. Kalvon rakenne toteuttaa sekä luulin että suojan tehtäviä hiukan liikkuvassa periaatteessa.

Seroosikalvoa esiintyy suurina kokonaisuuksina kehon pääontelokunnissa: pleura keuhkojen ympäröimänä, perikardium sydämen ympärillä ja peritoneum vatsaontelon sisäpinnoilla. Lisäksi useat elimet, kuten mahalaukun ja suolien pinnat, peitetään kalvolla nimeltä serosa. Seroosikalvoja voidaan pitää elimistöön liittyvinä "voiteleina", jotka helpottavat liikkeitä ja minimoivat kitkaa elinten toimiessa.

Seroosikalvolla voi esiintyä tulehduksia (serosiitti), esimerkiksi autoimmuunisairauksissa, infektioissa tai tiettyjen sairauksien yhteydessä. Tulehdus ja siihen liittyvät neste-eritykset voivat johtaa seroosifarien (esim. pleura- tai perikardiaalinen effuusio) ja siihen liittyviin oireisiin. Yleisiä tiloja ovat myös ascites ja erilaiset seroosifunktioon liittyvät komplikaatiot.