separointijärjestelmissä

Separointijärjestelmät ovat prosessiteknisiä ratkaisuja, joiden tarkoituksena on erottaa tai konsentroida aineita niiden ominaisuuksien perusteella. Ne käsittelevät sekoituksia, joissa esiintyy erilaisten tiheysten, koostumusten, hiukkaskokojen tai sähköisten ominaisuuksien eroja, ja niitä käytetään sekä nesteissä että kiinteissä seoksissa sekä kaasuissa. Tavoitteena voi olla puhtauden lisääminen, jätteen määrän vähentäminen tai tuotteen talteenotto.

Perusperiaatteet perustuvat fyysisiin tai kemiallisiin eroihin. Tiheys- ja koostumuserot, hiukkashaku ja massa sekä sähköiset tai magneettiset ominaisuudet ohjaavat erotusta. Yleisimmät erotusmenetelmät ovat painovoimainen (tiheysperusteinen) erotus, keskipakoisilla voimilla tapahtuva erotus (sentifugaatio), suodatus sekä flokulaatio ja sedimentaatio. Lisäksi käytetään magnetista erotusta, elektrostaattista erotusta sekä kalvoseparointia, kuten ultrafiltraatiota, nanofiltraatiota ja käänteisosmoosia. Eri menetelmät soveltuvat erilaisiin käyttökohteisiin ja ne voidaan yhdistää usean vaiheen prosessiksi.

Laitteistossa tyypillisiä laitteita ovat ero- ja clarifiersäiliöt, sentrifugit, kalvoseparointilaitteet sekä flotaatio- ja magnetointijärjestelmät. Prosessi suunnitellaan vastaamaan haluttua puhtautta, tuottoa, energiankulutusta ja kustannuksia sekä prosessin teknisiä rajoitteita.

Sovelluskohteita ovat vesihuolto ja jätevedenkäsittely sekä mineraalien ja metallien erottaminen kaivosteollisuudessa, ja elintarvikkeiden sekä bioprosessien tuotantoprosessit, kuten maidon kermaerotus ja proteiinien erottaminen.