sentrifugoinnilla

Sentrifugointi on laboratoriotekniikka, jossa näytettä pyritetään erottamaan tai puhdistamaan käyttämällä suurempaa kiihtyvyysvoimaa kuin maan gravitaatiovoima. Pyörivä kenttä muodostuu, kun näyte asetetaan nopeaan pyörivään laitteeseen. Eri tiheyksiset komponentit erottuvat toisistaan, tyypillisesti tiheämpien yhdisteiden liikkuessa nopeammin tai pysähtyessä alempiin kerroksiin.

Periaate perustuu sentrifugaalisen voiman aiheuttamaan sedimentaatioon. Sentrifugointinopeudet ilmoitetaan usein RCF-arvona (relative centrifugal force) g-yksiköissä. Säteily- ja vauhtivaihtoehtoja voidaan säätää muuttamalla pyörimisnopeutta tai roottorin geometriaa; lämmöntuhoaminen on yleinen huomio heat-tilanteissa.

Laitteistossa on erilaisia roottoreita ja asetuksia. Tavallisia ovat kiinteäkulmaprofiilit (fixed-angle) sekä heiluri- tai käännettävät roottorit (swing-bucket). Lisäksi erotellaan preparatiivinen sentrifugointi, jossa tavoitteena on näytteen erottelu ja puhdistus, sekä analyttinen sentrifugointi, jossa määritetään näytteen ominaisuuksia kuten molekyylien massaa.

Tyypillisiä menetelmiä ovat erotus suurtaikeutta käyttäen, differenssierotus, sekä tihedyyskehittyvänGradient- või tiheydysgradient-sentrifugointi (esim. sucrose- tai Percoll-gradienteilla). Näytteen valmistelu ja käsittelyyn liittyvät vivahteet, kuten pelkistäminen, pelletointi ja supernatanttien erottaminen, ovat keskeisiä osa-alueita.

Sovellukset kattavat biokemian, molekyylibiologian, solubiologian ja kliinisen laboratoriotoiminnan. Sentrifugointia käytetään esimerkiksi soluelinten ja proteinien puhdistukseen, RNA- ja DNA-erotteluun sekä verinäytteiden erotteluun. Menetelmä vaatii turvallisuus- ja laadunvalvontatoimia sekä huomioon otettavia rajoituksia, kuten lämmöntuotto ja mahdollinen näytteisiin kohdistuva särö.