sensoritapoja

Sensoritapoja on termi, jota käytetään kuvaamaan erilaisia antureiden toimintaperiaatteita, mittausmenetelmiä ja signaalinmuodostusvaihtoehtoja teknisissä järjestelmissä. Se kattaa sekä periaatteelliset erot anturien toiminnassa että käytännön tapoja kerätä ja tulkita tietoa ympäristön tilasta.

Sensoritapoja voidaan luokitella monin tavoin. Periaatteen mukaan yleisimpiä ovat sähköiset, kuten resistiiviset, kapasitiiviset ja induktiiviset anturit; optiset, kuten valonlähteeseen ja vastaanottimeen perustuvat sensorit sekä kameroihin tai LIDARiin liittyvät rakenne; magneettiset ja Hall-vasteeseen tai magnetoresistanssiin perustuvat anturit; sekä akustiset, esimerkiksi ultraäänisensorit. Myös kemialliset ja biologiset sensorit sekä termiset mittausmenetelmät kuuluvat kappaleisiin, joilla voidaan todentaa kaasujen koostumusta, lämpötilaa tai biologisia ilmiöitä. Lisäksi mekaniset ja kineettiset mittaavat tavat kuten kiihtyvyys- ja paineanturit kuuluvat ryhmiin.

Sovellusten mukaan sensoritapoja erotetaan myös mitta-alueisiin ja signaalin luonteeseen: analogiset ja digitaaliset tulot, suoraan tai jalostetut signaalit, sekä rakenne- ja ympäristötekijöihin liittyvät haasteet. Tärkeitä on myös sijoitus ja ilmansuunta, kuten kosketus- versus ei-kosketussensorit sekä sisä- tai ulkokäyttö.

Käytön kannalta keskeisiä tekijöitä ovat tarkkuus, herkkyys, laajuus, vasteaika, kalibrointi sekä virrankulutus ja kustannukset. Sensoritapoja yhdistetään usein sensorifuusiossa ja IoT- ratkaisuissa laajaksi järjestelmäksi, jossa tiedot voidaan kerätä, käsitellä ja hyödyntää päätöksenteossa. Tulevaisuudessa korostuvat monimodaaliset sensorit, miniaturointi ja älykkäät algoritmit tiedon tulkintaan.