selityksestä

Selityksestä on suomen kielen nominiitin elatiivin yksikkö muoto sanasta selitys, joka tarkoittaa selittämistä, selitystä tai perustelua. Selitys on sana, jota käytetään kuvaamaan jotakin, joka antaa syyn tai perustelun jollekin väitteelle, tapahtumalle tai ilmiölle. Elatiivin muoto selityksestä ilmaisee lähdettä, alkuperää tai aihetta, esimerkiksi lauseissa kuten “selityksestä käy ilmi, että…” tai “keskustelu selityksestä eteni…”.

Morfologia ja käytäntö

Selitys- sanan perusmuoto on selitys. Sen omistus- ja sijamuodot nousevat kirjoittamalla: genetiivissä selityksen, elatiivissa selityksestä, inessiivissä selityksessä sekä muut muotoihin. Elatiivia käytetään usein ilmaisemaan lähdettä tai perusteita: “selityksestä käy ilmi.” Sanaa käytetään yleisesti sekä akateemisessa kirjoittamisessa että uutisoinnissa, kun viitataan jonkin väitteen tai toimenpiteen taustalla olevaan selitykseen.

Käyttöalueet

Selitykset ovat keskeisiä argumentaatiossa, tieteellisessä tutkimuksessa ja opinnäytetöissä, joissa ne havainnollistavat syitä, perusteita ja johtopäätösten perusteluita. Selityksestä voidaan tukea johtopäätöksiä tai tarjota kontekstia, kun esitellään ilmiön syitä tai tapahtumien kulkua. Kanssakäymisessä ja journalismissa sana voi viitata yleisesti johonkin tarjottuun perusteeseen tai factual explanation.

Etymologia ja suhteet

Selitys muodostuu verbista selittää (to explain) ja siitä johdetusta nominaalista muodoista. Saman perheen sanoja ovat selittää, selittäminen ja erilaiset yhdistelmät, jotka liittyvät perusteluihin ja kuvauksiin.

Katso myös: selitys, selittäminen, selittäminen.