sekundaarivarastointiin

Sekundaarivarastointi tarkoittaa tietokonejärjestelmän muistihierarkian osaa, jossa tiedot tallennetaan pysyvästi tai pitkäaikaisesti. Toisin kuin päämuisti (RAM), sekundaarivarastointi on ei-tilapäistä ja säilyttää tietoja ohjelmien käytön päättyessä tai järjestelmän sammuttamisen jälkeen. Sen tehtävänä on tallentaa suuria määriä dataa pitkäaikaisesti sekä toimia varmuuskopiona tai arkistona.

Taustaltaan sekundaarivarastointi koostuu useista tallennusvälineistä. Yleisimmät muodot ovat kiintolevyt (HDD), jotka käyttävät magneettisia levyjä ja pyörivät nopeasti; solid-state-levyt (SSD), jotka hyödyntävät flash-muistia ja tarjoavat nopeamman pääsyn dataan; optiset levyt (CD/DVD/Blu-ray) sekä magneettinauhat, joita käytetään suurten arkistojen ja varmuuskopioiden tallentamiseen. Lisäksi nykyaikaisessa järjestelmäarkkitehtuurissa käytetään laitteiden ja palveluiden välimaastoa, kuten verkkolevyjä (NAS) ja pilvitallennusta, jota voidaan pitää ulkoisina sekundaarivarastoinnin muotoina.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat kapasiteetti, hinta per gigatavu, tiedonkulun nopeus sekä käyttökelpoisuus. Sekundaarivarastointi on yleensä suurempi ja edullisempi kuin päämuisti, mutta hitaampi ja vähemmän reaaliaikainen. Eri teknologiat soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin: varmuuskopiointi, pitkäaikainen arkistointi sekä suurten tiedostojen säilytys, kuten multimedia-aineistot tai tilastolliset datakannot.

Käyttöjärjestelmät ja tiedostojärjestelmät tukevat sekundaarivarastointia tarjoamalla hallinnoitua pääsyä tietoihin sekä varmuuskopiointi- ja palautustoimintoja. Tiedot voidaan säilyttää paikallisilla laitteilla tai etäpalveluissa, mikä tukee sekä organisaation sisäisiä että ulkoisia varmuuskopiointistrategioita.