sedimenttikivilajien

Sedimenttikivilajit, tunnetut myös sedimenttikivinä, ovat yksi geologisten kivien pääluokista. Ne muodostuvat maankuoressa esiintyvien mineraalien ja muiden aineiden kerrostumisen ja tiivistymisen seurauksena. Prosessi alkaa rapautumisella, jossa alkuperäiset kallioperän materiaalit hajoavat pienemmiksi partikkeleiksi, kuten hiekaksi, soraksi tai saviksi. Näitä partikkeleita kuljettavat sitten tuuli, vesi tai jää ja kerrostuvat lopulta vesiympäristöihin, kuten järviin, meriin tai jokiin, tai kuiville alueille.

Kerrostumisen jälkeen syntyy sedimenttikerrostumia, jotka ajan myötä tiivistyvät ja kovettuvat sedimenttikiviksi. Tätä prosessia kutsutaan diageneesiksi. Diageneesiin kuuluu usein litifikaatio, jossa sedimentin partikkelit sidotaan toisiinsa mineraalien, kuten kalsiitin, piidioksidin tai rautaoksidien, avulla. Sedimenttikivien ominaisuudet, kuten niiden koostumus, rakeisuus ja rakenne, riippuvat alkuperäisestä sedimentistä ja diageneesin olosuhteista.

Sedimenttikivilajit jaetaan yleensä kolmeen pääryhmään: littokivet (kuten konglomeraatit ja breksiat), hiekkakivet ja savikivet (kuten mudstone ja shale). Littokivet muodostuvat suuremmista, epäsäännöllisistä kivenkappaleista. Hiekkakivet koostuvat pääasiassa hiekkajyvistä. Savikivet puolestaan muodostuvat hyvin hienorakeisista partikkeleista, kuten savesta ja lietteestä. Sedimenttikivet ovat tärkeitä geologisessa tutkimuksessa, sillä ne sisältävät tietoa menneistä ympäristöistä, ilmastosta ja elämästä. Monet maapallon fossiilit löytyvät juuri sedimenttikivistä.