sedimentologiset

Sedimentologiset ilmiöt käsittävät sedimenttien syntyä, kuljetusta, laskeutumista ja diagenesia sekä näihin liittyviä kerrostumia ja rakenteita. Sedimentologia on geotieteiden ala, joka tutkii näiden prosessien tuloksia sekä niistä muodostuvien sedimenttien luonnetta, koostumusta sekä historiallisia ja ympäristötekijöitä.

Keskeisiä prosesseja ovat hajoaminen ja rapautuminen, eroosio, kuljetus ja laskeutuminen sekä diagenesi, jonka vaiheissa sedimentit muuttuvat kiinteiksi kivilajeiksi. Sedimenttien ominaisuuksia luokitellaan usein raekoon, lajittelun, pyöreyden sekä koostumuksen perusteella. Mineraalinen koostumus ja kemialliset reitit antavat lisäinformaatiota aikaisista ympäristöistä.

Sedimenttien tutkimuksessa tarkastellaan myös sedimentaarisia rakenteita, kuten kerroksellisuutta, poikittaissuuntaista rakeisuutta (cross-bedding), sekä gradologista vaihtelua. Tutkimuksessa hyödynnetään kenttä- ja laboratoriomenetelmiä, kuten kartoitusta, stratigrafiaa, rakeisuus- ja koostumusanalyysiä sekä petrograafisia tutkimuksia.

Sedimentologian merkitys on monipuolinen: se auttaa rekonstruoimaan menneitä ympäristöjä ja ilmastoa, ohjaa mineraali- ja vesivarantojen sekä öljy- ja kaasukenttien tutkimusta sekä tärkeitä ympäristö- ja arkeologisia sovelluksia.