satelliittilinkissä

Satelliittilinkillä tarkoitetaan tiedonsiirtolinjaa, joka välittää signaaleja maan ja satelliitin välillä. Käytännössä satelliittilinkkejä käytetään sekä yksittäisissä yhteyksissä (esim. tietoliikenne, televisio) että laajissa lähetys- ja tiedonsiirtoverkkojen osissa. Termi viittaa yleisesti sekä maanpäällisiin tukiasemiin että avaruudessa sijaitsevaan satelliittiin.

Toiminta perustuu uplink- ja downlink-kanavien käyttämiseen: maanpäällinen asema lähettää signaalin satelliittiin (uplink), joka uudelleenvälittää sen taaksepäin alas maanpäälliseen vastaanottopisteeseen (downlink) transponderin avulla. Satelliitit voivat olla geostationaarisia (GEO), jolloin ne pysyvät samalla kohdalla taivaalla, tai non-geostaationaarisia (MEO/LEO). Kapasiteetti riippuu transponderikapasiteetista ja käytetystä taajuusalueesta (C-, Ku-, Ka-band).

Satelliittilinkkien etuja ovat laaja maantieteellinen kattavuus, mahdollisuus helposti yhdistää vaikeasti saavutettavat alueet ja kriisiviestintä. Rajoituksia ovat korkea viive johtuen etäisyydestä sekä sään vaikutukset (rain fade), laitteiston ja tilan kustannukset sekä lupakäytännöt ja taajuusalueiden kilpailu.

Käyttökohteita ovat televisio- ja mediatiedon jakelu, internetin taustayhteydet kauko‑ ja erämaakohteisiin, merenkulku- ja ilmailukäyttö sekä hätä- ja kriisiviestintä. Satelliittiyhteyksiä hyödynnetään myös etämittaukseen ja kansainvälisiin datapohjaisiin sovelluksiin.

Viime vuosina on kehitetty korkean kapasiteetin HTS-satelliitteja sekä non-geostaationaarisia konstellaatioita, jotka voivat alentaa viivettä ja lisätä kapasiteettia. Tämä kehitys muuttaa satelliittiyhteyksiä mediasisällöistä internet-yhteyksiin ja kriisiviestintään.