sarjoitusmenetelmiä

Sarjoitusmenetelmät (seriation methods) ovat joukko tilastollisia ja tutkimuksellisia keinoja, joiden avulla kohteiden tai tapahtumien kokoelma voidaan asettaa lineaariseen järjestykseen. Järjestys voi perustua ominaisuuksien samankaltaisuuteen, ajalliseen kehitykseen tai esiintymistiheyteen, ja sen tarkoituksena on paljastaa rakenteita, muutosvaiheita ja mahdollisia kronologisia suhteita.

Yleisimpiä lähestymistapoja ovat aikaserialisointi (time seriation), jossa kohteet asetetaan kronologiseen järjestykseen oletettujen kehityssuuntausten mukaan, sekä frekvensserialisointi (frequency seriation), jossa järjestys määräytyy ominaisuuksien esiintymistiheyden perusteella. Monimutkaisemmissa analyyseissä voidaan soveltaa useiden ominaisuuksien samanaikaista käsittelyä (multivariate seriation).

Sovelluskohteita ovat erityisesti arkeologia ja kulttuuriperinnön tutkimus, joissa sarjoitus auttaa artefaktien kerrostumien tai kokoelmien kronologian hahmottamista. Sitä käytetään myös tilastollisissa analyyseissä datamatriisien rakenteen ilmaisemiseen sekä suurten datasetien visuaalisessa jäsentämisessä.

Rajoitteita ovat oletus lineaarisesta kehityssuunnasta, herkkästi muuttuvat ominaisuudet sekä datan laatu ja otoskoko. Tuloksia tulee tulkita useiden menetelmien ja asiantuntijakatselmuksen avulla.