sanomalehtipaperi

Sanomalehtipaperi on kevyt paperi, jota käytetään pääasiassa sanomalehtien painatukseen. Sen pääominaisuuksia ovat hyvä inkinsitoutuminen, nopea kuivuminen sekä kustannustehokkuus suurten painosmäärien kannalta. Paperi on yleensä ei-kalvopäällysteinen ja suunniteltu tarjoamaan riittävä lukukokemus sekä riittävä peittävyys lehden sisällölle.

Koostumus ja tuotanto: Sanomalehtipaperi muodostuu pääasiassa mekaanisesta massasta (esimerkiksi groundwood) sekä kierrätyskuiduista. Massan osuutta voidaan täydentää pienellä määrällä kemiallisesti käsiteltyä kuitua. Valkaisussa käytetään usein kevyitä käsittelyjä, ja nykypäivän tuotannossa suositaan ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, kuten ECF- tai TCF-tekniikoita. Tämä tuottaa riittävän valkoisen ja vakaan pinnan kustannustehokkaasti.

Ominaisuudet ja mitat: Grammage on tyypillisesti noin 40–60 g/m2, yleisin noin 45–50 g/m2. Pinta on karhea tai sileä riippuen valmistuksesta, ja se soveltuu hyvin nopeasti imukykyiseen painatukseen. Väri on usein luonnonvalkoinen tai vaalean harmahtava, ja kellastuminen ajan myötä on tyypillistä mekaanisen massan ominaisuudesta johtuen.

Käyttö ja ympäristö: Pääasiallinen kohde on sanomalehdet ja niihin liittyvät lisälehdet sekä mainokset. Sanomalehtipaperi on usein kierrätettävää kuitua, ja kierrätys on keskeinen osa sen elinkaarta. Ympäristövaikutusten hallinnassa kiinnitetään huomiota kuidun alkuperään, energian käyttöön sekä kemikaalien hallintaan tuotantoprosessissa.

Historia: Sanomalehtipaperin kehittyminen alkoi 1800-luvulla massatuotannon ja laajenevan lehdistön myötä, jolloin kustannustehokkaasta ja suurissa painosmäärissä käytettävästä paperista tuli sanomalehtien keskeinen perusmateriaali.