sanastotutkimuksen

Sanastotutkimus on kielitieteen ala, joka paneutuu sanaston rakenteisiin, merkityksiin ja käyttöön kielen eri ilmiöissä. Tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat sanojen semanttiset suhteet sekä kontekstuaalinen ja pragmattinen käyttö, kollokaatioiden sekä idiomien tarkastelu sekä sanaston monimuotoisen kehityksen ja muodostumisen analysointi. Keskeistä on ymmärtää, miten sanojen merkitykset ja käyttömuodot muokkautuvat ajan kuluessa ja eri rekistereissä.

Sanastotutkimus jakautuu teoreettiseen leksikologiaan ja semantidiin sekä soveltaviin suuntiin kuten sanakirjojen laatimiseen ja terminologian tutkimukseen. Se kattaa sekä yleisen sanaston että erikois- tai ammattisanastot sekä kielen teknologiseen kehittämiseen liittyvät osa-alueet. Tutkimus huomioi myös kielen tilapäisen ja pysyvän varastamisen sekä sanaston standardoinnin kieltä ja kulttuurista kontekstia.

Metodit vaihtelevat laadullisista analyyseista tilastollisiin ja laskennallisiin lähestymistapoihin. Korpustutkimus, frekvenssianalyysit, kolokaatioanalyysit sekä vertailuanalyysit ovat yleisiä keinoja sanojen merkitysten ja käyttöyhteyksien kartoitukseen. Tietoa kerätään sekä luonnollisista teksteistä että sanakirja- ja termistöaineistoista, sekä tarvittaessa historiallisen kehityksen selvittämiseksi.

Sovelluksina sanastotutkimus tukee sanakirjojen ja termistön laadintaa, kieliteknologiaa (oikoluku, automaattinen kääntäminen, haku- ja ennakkotarkistus), käännöstyötä sekä kielenopetusta ja kielipolitiikkaa. Tutkimus on keskeinen kielellisen tiedon hallinnan ja kieliteknologian perustalla.