sääntelyelinten

Sääntelyelimet ovat julkisoikeudellisia viranomaisia, jotka on valtuutettu laatimaan ja valvomaan alakohtaisia sääntöjä kansalaisten ja yritysten toimintaa ohjaamaan. Niiden tehtävänä on turvata yleinen etu, kuten taloudellinen vakaus, kilpailun toimivuus, kuluttajansuoja sekä turvallisuus ja ympäristön suojelu. Sääntelyelimet voivat toimia erillään valtionhallinnon päivittäisestä poliittisesta ohjauksesta, mikä lisää päätösten puolueettomuutta, mutta ne ovat silti vastuussa politiikkansa toteutumisesta ja lakiensa noudattamisesta.

Päätehtäviä ovat lupien myöntäminen ja rikkomusten ratkaiseminen, sääntöjen ja standardien laatiminen sekä markkinoiden valvonta ja rikkomusten seuraamukset. Monilla aloilla ne voivat antaa ohjeita, valvoa noudattamista, suorittaa tarkastuksia ja ratkaista riitoja sekä asettaa sakkoja tai korjaavia toimia. Sääntelyelimet toimivat oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti ja niiden toiminnan on oltava avointa ja ennakoitavaa.

Usein sääntelyelimet ovat itsenäisiä suhteessa hallituksen, mikä tarkoittaa, että päätöksiä tehdään lain nojalla puolueettomasti ja riippumattomasti. Niiden toiminnan valvonta tapahtuu korostetusti parlamentaarisen valvonnan, budjettivaltion, oikeuslaitoksen ja tilintarkastuksen kautta. Tietojensaantiperiaatteet ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä.

Esimerkkejä suomalaisista sääntelyelimistä ovat Finanssivalvonta, Energiavirasto ja Traficom, jotka vastaavat finanssi-, energia- sekä liikenne- ja viestintäalan sääntelystä. Lisäksi tietosuojavaltuutettu valvoo henkilötietojen käsittelyä. EU-tasolla toimivat sääntelyelimet ja lainsäädäntö vaikuttavat kansalliseen sääntelyyn, ja rajat ylittävä yhteistyö on normaalia.