röntgenoptiikkaan

Röntgenoptiikkaan viittaa säteilyn optiikkaan röntgensäteilyn taajuusalueella. Tämä eroaa perinteisestä optiikasta, joka käsittelee näkyvää valoa, sillä röntgensäteilyllä on paljon lyhyempi aallonpituus ja korkeampi energia. Sen vuoksi röntgenoptiikassa käytettävät materiaalit ja menetelmät poikkeavat merkittävästi näkyvän valon optiikasta.

Röntgensäteilyn vuorovaikutus aineen kanssa on erilaista kuin näkyvän valon. Röntgen säteet taipuvat ja heijastuvat vain hyvin pienillä kulmilla, mikä johtuu aineen pienestä taitekertoimesta röntgensäteiden alueella. Tämä ilmiö on keskeinen röntgenoptiikan suunnittelussa. Koska tavalliset linssit eivät toimi tehokkaasti röntgensäteiden kanssa, käytetään usein erikoismuotoisia peilejä, kuten täysheijastuspeilejä tai vaiheensiirtimiä. Myös diffraktiivisia optiikoita, kuten röntgenhilaa, voidaan hyödyntää säteiden taivuttamisessa ja fokusoinnissa.

Röntgenoptiikan sovelluksia löytyy monilta aloilta. Sitä käytetään esimerkiksi röntgenteleskoopeissa avaruuden tutkimuksessa, mikroskoopeissa erittäin pienten rakenteiden kuvaamisessa ja synkrotronilähteissä tieteellisessä tutkimuksessa. Röntgenkuvantamisessa röntgenoptiikka auttaa parantamaan resoluutiota ja kuvanlaatua. Kehittyneiden röntgenoptisten komponenttien avulla voidaan luoda entistä tarkempia kuvia ja analysoida materiaalien rakennetta atomitasolla.