röntgengammasäteilystä

Röntgengammasäteily viittaa korkeaenergiseen sähkömagneettiseen säteilyyn. Röntgen- ja gammasäteet ovat molemmat ionisoivaa säteilyä, mikä tarkoittaa, että ne voivat irrottaa elektroneja atomeista ja molekyyleistä. Niiden aallonpituudet ovat lyhyempiä ja energiat suurempia kuin näkyvän valon tai radioaaltojen.

Röntgen säteilyä syntyy yleensä elektronien äkillisessä hidastumisessa tai atomien sisäisten elektronien energiatilan muutoksissa. Gammasäteilyä puolestaan vapautuu yleensä atomiytimien radioaktiivisessa hajoamisessa. Vaikka röntgen- ja gammasäteilyllä on hieman erilaiset alkuperät, niiden ominaisuudet ja vuorovaikutukset aineen kanssa ovat hyvin samankaltaisia.

Käyttökohteita röntgen- ja gammasäteilyllä on monia. Lääketieteessä niitä hyödynnetään kuvantamisessa, kuten röntgenkuvissa ja tietokonetomografiassa (TT), sekä syöpähoidossa eli sädehoidossa. Teollisuudessa säteilyä käytetään materiaalien tarkastukseen, kuten hitsaussaumojen röntgenkuvaukseen, sekä sterilisointiin. Tutkimuksessa niitä käytetään esimerkiksi materiaalitieteessä ja fysiikassa erilaisten rakenteiden tutkimiseen.

Altistuminen korkeaenergiaiselle röntgen- ja gammasäteilylle voi olla haitallista eläville organismeille, sillä se voi vaurioittaa soluja ja DNA:ta. Siksi säteilyn käyttöön liittyy tiukkoja turvallisuusmääräyksiä ja suojatoimenpiteitä.