rustokerroksen

Ruostekerroksen on rautaan tai teräkseen muodostuva oksidikerros, joka syntyy hapen ja veden vaikutuksesta korroosion tuloksena. Tämä kerros ei ole suojaava, vaan yleensä heikentää pinnan mekaanisia ominaisuuksia ja voi edistää materiaalin liukenemista.

Tyypillinen koostumus on rauta(III)oksidi hydratoituneena oksidina, yleisesti esitettynä Fe2O3·nH2O. Prosessin kemiallinen perusta on sähkökemiallinen: raudan anodinen osuus hapettuu ja vesi sekä happea sisältävä elektrolyytti mahdollistavat katodisen reaktion, jolloin rautaa ylläpidetään vähitellen. Olosuhteet kuten kosteus, ilmanpaine, lämpötilan vaihtelut sekä suolat (esimerkiksi tie- ja merialtistukset) voivat nopeuttaa ruostumista.

Ruostekerroksen vaikutukset riippuvat sen paksuudesta ja siitä, onko kerros kiinnittynyt vai irtoavaa laatua. Pieni ruostepiirros voi olla esteettinen haitta, mutta laajempi kerros voi aiheuttaa suutarin ja rakenteiden heikkenemistä, halkeilua sekä veden pääsyn syvempiin kerroksiin. Vaurioituneisiin rakenteisiin voi muodostua reikiä tai pullonkauloja.

Ehkäisy perustuu suojaaviin toimenpiteisiin: maalatut pinnat, galvanoitu tai muuten käsitelty pinta, kestävät kuidut ja epämetalliset suojakerrokset sekä korroosionestoaineet. Kone- ja rakennusympäristössä tärkeää on pitää pinta puhtaana, minimoida vedenpitävästä arinät ja suorittaa säännöllinen ylläpito sekä tarvittaessa suunnitella rakenteet, jotka estävät veden kertymisen. Ruostekerroksen havaitseminen ja paksuuden arviointi voivat sisältää visuaalista tarkastusta sekä ei-puolikokeellisia mittauksia.

---