ruiskuvalukoneen

Ruiskuvalukone on teollisuuskone, jolla muovimateriaali sulatetaan, ruiskutetaan muottiin ja jäähdytetään muotonsa mukaan. Sillä valmistetaan suuria määriä muoviosia ja -tuotteita, kuten pakkausmateriaaleja, autojen osia sekä elektroniikkakomponentteja. Koneen suurin etu on kyky tuottaa tarkkoja, toistettavia osia suurin palaamassa lyhyessä ajan kuluessa.

Kone koostuu kahdesta pääosasta: injektiovyksiköstä ja puristus- tai kiristysyksiköstä. Injektiovyksikössä muovi syötetään hopperin kautta barrelin sisälle, jossa sitä lämmitetään useilla lämmitysnauhoilla ja sekoitetaan ruiskulla. Sulanut muovi ruiskutetaan muottiin ohjatun nenäosan kautta. Puristusyksikkö pitää muotin kiinni ja antaa paineen, kunnes muovi jähmettyy ja kappale voidaan poistaa.

Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti: muotti suljetaan, sulanut muovi ruiskutetaan täyttämään muotin kappalelohko, paine säilytetään muotissa sekä jäähdytys tapahtuu, jonka jälkeen muotti avataan ja kappale poistetaan. Sykli voidaan automatisoida robottien ja syöttöjärjestelmien avulla.

Tyypit ja toteutukset vaihtelevat. Vaakatasoisia ja pystyasennettuja ruiskuvalukoneita on käytössä, ja toiminta voi olla hydrauli- tai sähköperusteista (all-electric tai hybridikoneet). Sähköiset koneet ovat usein energiatehokkaampia ja tarkempia.

Materiaalina käytetään pääasiassa thermoplastisia muoveja sekä joissakin tapauksissa thermosetteja. Yleisimmät raaka-aineet ovat PP, PE, PS, ABS ja PC. Käyttökohteita ovat pakkaus, auto-, elektroniikka- ja kulutushyödykkeet. Ensimmäinen ruiskuvalukone kehitettiin 1872 John W. Hyattin toimesta.