robustisuustestaus

Robustisuustestaus on laadunvarmistuksen testausmenetelmä, jonka tarkoituksena on arvioida järjestelmän kykyä toimia oikein poikkeavissa ja epätyypillisissä olosuhteissa sekä säilyttää olennaiset toiminnot virhetilanteissa. Se keskittyy järjestelmän sietokykyyn, virheenkestävyyyteen ja palautumiseen.

Testauksen keskeinen tavoite on varmistaa, että ohjelmisto tai laite säilyttää käyttökelpoisuuden myös epäolennaisten häiriöiden tai virheellisen syötteen kohdalla, ja että epäonnistumiset ovat hallittuja sekä nopeasti poistettavissa. Robustisuustestaus kattaa sekä ohjelmisto- että järjestelmätoimintojen haavoittuvuudet, kuten rajatilanteet, virheelliset syötteet, verkon viiveet sekä resurssipuutteet.

Lähestymistavat voivat sisältää rajatapauksien ja rajojen ylityksen testaamisen, virheenkäsittelyn ja virhetilanteisiin reagoimisen arvioinnin sekä järjestelmän resiliensin eli kyvyn palautua nopeasti poikkeuksista. Testauksessa käytetään usein simulointia, fault injection -tekniikoita sekä ympäristöjä, jotka jäljittelevät todellisia häiriöitä ja kuormituksia.

Prosessi koostuu yleensä huolellisesta suunnittelusta, kokeilualustan luomisesta, testitapausten toteutuksesta, tulosten analysoinnista ja korjaustoimien priorisoinnusta. Tuloksia käytetään luotettavuuden parantamiseen sekä riskien vähentämiseen julkisten tai sulautettujen järjestelmien kehityksessä.

Mittarit voivat sisältää saatavuuden, keskimääräisen palautumisajan (MTTR), virheiden vakavuuden sekä toiminnallisen robustisuuden mittareita. Robustisuustestaus soveltuu sekä verkkopalveluihin, mobiilisovelluksiin että teollisiin ja sulautettuihin järjestelmiin.