riskianalyysitekniikoineen

Riskianalyysitekniikoineen viittaa kokoelmaan menetelmiä ja käytäntöjä, joilla tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan riskejä erilaisten projektien, tuotteiden, prosessien tai järjestelmien elinkaaren eri vaiheissa. Riskianalyysi muodostaa riskien hallinnan perustan, jonka tavoitteena on minimoida haittojen todennäköisyys ja vaikutus sekä optimoida resurssien käyttö.

Menetelmät voidaan jakaa kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin. Qualitatiivisissa menetelmissä riskit luetellaan ja luokitellaan todennäköisyyden ja vaikutuksen perusteella, usein käyttämällä riskimatriisia, tarkistuslistoja, aivoriihiä ja asiantuntijakäsityksiä. Delphi-menettely ja sidosryhmien haastattelut voivat tukea arvojen sovittamista. Semi-quantitatiiviset lähestymistavat yhdistävät sekä määrälliset että laadulliset näkökulmat.

Kvantitatiivisissa menetelmissä pyritään numeraaliseen lähtöön: todennäköisyyksien ja tapahtumien seurausten mittaaminen, fault tree analysis (FTA), event tree analysis (ETA), Monte Carlo -simulointi ja Bayesilaiset verkot.

Riskien hallinta tapahtuu usein riskien tunnistamisesta, riskin arviointiin, priorisointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun sekä seurantaan. Tuloksia tallennetaan riskikirjaan tai riskirekisteriin ja niitä käytetään päätöksenteon tukena sekä projektinhallinnassa että turvallisuus-, laatu- ja varautumissuunnittelussa. Alan standardit, kuten ISO 31000 riskien hallinta ja ISO 14971 lääketieteellisten laitteiden riskien hallinta, ohjaavat menettelyjä.

Riskianalyysitekniikoiden valinta riippuu kontekstista, saatavilla olevasta tiedosta ja tavoitteista. Hyötyä saavutetaan parantamalla ymmärrystä riskeistä, tehostamalla varautumista ja tukemalla kustannustehokasta päätöksentekoa, mutta tulokset ovat aina osittain epävarmoja ja riippuvaisia käytetyistä malleista ja tiedoista.