rinnakkaiskytkennästä

Rinnakkaiskytkentä on sähkötekniikassa tapa yhdistää sähkökomponentteja, kuten vastuksia, kondensaattoreita tai keloja, siten, että virta jakautuu niiden kesken. Jokainen komponentti on kytketty suoraan virtalähteen napoihin, mikä tarkoittaa, että jokaisen komponentin yli on sama jännite. Tämä eroaa sarjakytkennästä, jossa komponentit kytketään peräkkäin ja virta kulkee kaikkien läpi samana.

Rinnakkaiskytkennän tärkein ominaisuus on, että yhden komponentin vioittuminen tai poistaminen ei yleensä vaikuta muiden komponenttien toimintaan. Tämä tekee rinnakkaiskytkennästä hyödyllisen monissa sovelluksissa, kuten kodin sähköverkoissa, joissa lamput ja pistorasiat on kytketty rinnan. Jos yksi lamppu sammuu, muut pysyvät toiminnassa.

Rinnakkaiskytkennässä kokonaisresistanssi on pienempi kuin yksittäisten vastusten pienin resistanssi. Kokonaisresistanssin laskemiseksi käytetään kaavaa 1/R_kok = 1/R1 + 1/R2 + ... + 1/Rn. Vastaavasti virta jakautuu komponenttien resistanssin mukaan – mitä pienempi resistanssi, sitä suurempi virta kyseisen komponentin läpi kulkee (Ohm'n lain mukaisesti U=RI, eli I=U/R).

Kondensaattoreita rinnan kytkettäessä niiden kapasitanssit lasketaan yhteen: C_kok = C1 + C2 + ... + Cn. Kelojen rinnankytkennässä induktanssien laskentasääntö on samanlainen kuin vastusten. Rinnakkaiskytkentä on keskeinen periaate sähköisten järjestelmien suunnittelussa, mahdollistaen joustavuutta ja vikasietoisuutta.