rikostekniikassa

Rikostekniikassa tarkoitetaan tieteellisten ja teknisten menetelmien soveltamista rikosten tutkintaan ja oikeudenkäyntiin. Tavoitteena on kerätä, säilyttää ja analysoida todistusaineistoa siten, että tulkinta on luotettavaa ja oikeudellisesti pätevää. Tutkimus etenee tyypillisesti rikospaikan tutkinnasta laboratorioanalyyseihin ja tulosten esittämiseen oikeudenkäyntiä varten, ottaen huomioon jäljitettävyyden ja laadunhallinnan.

Keskeiset ala-alueet:

- Rikospaikkatutkinta ja todistusaineiston keräys, dokumentointi ja säilytys (säilymisketju)

- Laboratoriotutkimus: DNA-analyysejä, sormenjälkien tutkimus, ballistiikka, toksikologia sekä oikeuslääketieteellinen patologia

- Digitaalinen rikostekniikka: sähköisen todistusaineiston hankinta ja analyysi, tiedon palautus sekä forensinen analyysi

- Muita sovelluksia kuten mikroskopia, kemiallinen analyysi sekä grafiikan ja pysyvyydellisen todistuksen arviointi

Koulutus ja organisaatiot: Rikostekniikan asiantuntijoita kouluttavat yliopistot, tiedeyliopistot sekä poliisiorganisaatiot yhteistyössä oikeuslääketieteellisten laitosten kanssa. Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö sekä standardien noudattaminen varmistavat tulosten vertailukelpoisuuden.

Rikostekniikan kehitys jatkuu muun muassa molekyylidatan, next-generation sequencingin ja digitaalisen forensian alueilla, mikä laajentaa todistusaineiston luotettavuutta ja oikeudellista käyttöä.