riippuvuusta

Riippuvuudella tarkoitetaan pitkäaikaista, toistuvaa sitoutumista päihteisiin tai käyttäytymisiin, joka hallitsee yksilön toimintaa ja aiheuttaa merkittäviä haittoja hänen terveydelleen, ihmissuhteilleen ja taloudelleen. Riippuvuuksia voidaan luokitella aineperusteisiin riippuvuuksiin, kuten alkoholin, huumeiden, nikotiinin tai reseptilääkkeiden väärinkäyttöön, sekä käyttäytymiseen liittyviin riippuvuuksiin, kuten peliriippuvuuteen sekä liialliseen digitaalisen median käyttöön.

Tyypillisiä oireita ovat kontrollin menettäminen käytön yli, tarve käyttää yhä enemmän, toistuvaa käyttöä negatiivisista seurauksista huolimatta sekä sietokyvyn kasvu. Diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon ja kriteereihin kuten ICD-11 tai DSM-5. Riippuvuudet voivat ilmetä sekä aineellisina että käyttäytymisriskeinä, ja ne vaikuttavat usein fyysisen terveyden ohella mielenterveyteen, ihmissuhteisiin ja arkisiin toimintoihin.

Hoito on yleensä moniammatillista ja yksilöllistä. Siihen kuuluu sekä vieroitukseen että pitkittäisiin tukitoimiin tähtääviä toimenpiteitä. Psykososiaalisia hoitomuotoja ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, Motivational Interviewing sekä perhe- ja ryhmäterapia. Tukiverkosto ja vertaistuki ovat tärkeä osa toipumista. Lääkkeellistä tukea käytetään joissain tapauksissa, esimerkiksi alkoholin tai opioidien riippuvuuksien yhteydessä. Parhaat tulokset saavutetaan, kun hoito on jatkuvaa ja huomioi asiakkaan kokonaistilanteen sekä taustat.

Riippuvuudet ovat usein kroonisia, mutta oikeanlainen hoito voi parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen, pääsyn esteiden purkaminen hoitoon sekä yhteiskunnallinen tuki vähentävät haittoja ja tukevat toipumista. Tutkimus ja hoitotyön kehittäminen ovat jatkuvasti tärkeitä.