riippulause

Riippulause on lause, joka ei voi esiintyä itsenäisesti vaan tarvitsee toisen, päälauseseen liittyvän lauseen täydennyksekseen. Se saa merkityksensä ja rakenteensa päälausetta kuvatessaan, ja sen syntaksi sekä merkitys riippuvat siitä, miten päälausetta täydentää. Riippulauseet voivat olla sekä kirjoitettuna että puhuttuna kielen osana yleisiä rakennetta.

Riippulauseiden yleisimmät tyypit ja toiminnot ovat kolme: substantiivinen eli noun- tai sisältöriippulause, adjunktiivinen eli adverbiaalinen riippulause sekä relatiivinen riippulause. Substantiivinen riippulause toimii lauseen nominatiivisena osana, objektina tai täydennyksenä ja usein aloittuu kuten että- tai muuta vastaavaa konjunktiota käyttämällä: Esimerkiksi “Häntä pelottaa, että hän epäonnistuu.” Tässä “että hän epäonnistuu” on päälausetta seuraava sisällön riippulause, joka on objektina.

Adverbiaalinen riippulause ilmaisee aikaa, syytä, ehtoa, tarkoitusta tai vastakohtaa ja vastaa kysymyksiin milloin, miksi, millä ehdolla ja miten: Esimerkiksi “Kun sataa, pysyn sisällä.” Tässä riippulause “Kun sataa” antaa ajallisen taustan päälausetta varten. Relatiivinen riippulause taas tarkentaa edeltävää sanaa tai nimeä ja alkaa relatiivipronominilla kuten joka, mikä tai kuka: “Talo, joka on vanha, tarvitsee korjausta.”

Riippulause voi olla sekä finiittinen että ei-finiittinen. Esimerkki ei-finiittisestä: “Lähtiessään kaupungista, hän huomasi…”, jossa aloitus “Lähtiessään” on participiallinen riippulause, joka kuvaa tapahtuman aikaa suhteessa päälauseseen. Riippulauseet on usein erotettavissa päälausetta seuraavalla pilkulla.