revaskularisaatio

Revaskularisaatio on verenkierron palauttamista tai parantamista alueella, jossa verisuonissa on ahtauma tai tukos ja jonka seurauksena kudos voi kärsiä iskemiasta. Tavoitteena on lievittää oireita, estää kudosten vaurioituminen ja parantaa toimintakykyä sekä elinvoimaa. Menetelmät voivat kohdistua sydämeen, raajoihin tai aivoihin.

Käytetyt menetelmät ja lähestymistavat voidaan jakaa endovaskulaarisiin ja kirurgisiin. Endovaskulaariset toimenpiteet sisältävät angioplastian, jossa verisuonen ahtauma avataan palloa tai stenttiä hyödyntäen, sekä mahdollisesti aterektomian tai lääke- ja kiinnitystenttien käyttöä. Kirurgiset vaihtoehdot sisältävät esimerkiksi sepelvaltimopäätöjen ohitusleikkaukset (CABG) sydämen alueella sekä raajojen valtimoiden oikaisua tai endarterektomiaa ja muita epäjatkumoita.

Yleisimmät indikaatiot revaskularisaatioon ovat sepelvaltimotauti, angina pectoris tai sydäninfarktin hoitoon liittyvä korvaus PCI-hoidolla; periferiaalinen valtimosairaus, joka aiheuttaa claudikointia tai jalkaoireita; sekä aivoverenkiertohäiriöt, kuten iskeeminen hyöty aivoverenkierron elvytysmenetelmillä. Päätöksessä huomioidaan yleinen terveydentila, veritulppien riski, ahtaumien laajuus ja kudosten palautumismahdollisuudet.

Yhteisvaikutuksena revaskularisaatioon kuuluu toipuminen, usein lyhyt kuntoutusjakso, sekä pitkäaikaishoito: antitromboottinen hoito, tilastolliset lääkitykset, anti-rasvoittainen hoito ja elintapojen muutos. Tulos riippuu sairauden luonteesta sekä potilaan kokonaiskunnosta. Riskeinä ovat verenvuoto, uusi tukos, tubus- tai munuaisvauriot sekä restenosis.