resonanssikytkentöjen

Resonanssikytkennät ovat sähköisiä piirejä, jotka hyödyntävät resonanssi-ilmiötä. Resonanssi tapahtuu LC-piirissä, joka koostuu kelasta (induktanssi) ja kondensaattorista (kapasitanssi), kun piirin reaktanssit ovat tasapainossa. Tässä resonanssitaajuudessa piirin impedanssi on joko minimaalinen sarjaresonanssissa tai maksimaalinen rinnakkaisresonanssissa, riippuen kytkennän toteutustavasta.

Tämän ominaisuuden ansiosta resonanssikytkennät soveltuvat erinomaisesti taajuusvalintaan. Ne toimivat suodattimina, jotka päästävät läpi vain tietyn taajuuden tai kapean taajuusalueen signaalit, samalla vaimentaen muita taajuuksia. Tyypillisiä sovelluksia ovat radiovastaanottimien viritys piirit, joissa valitaan haluttu lähetysasema, ja oskillaattorit, jotka tuottavat tietyn taajuuden signaaleja.

Resonanssikytkentöjen suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon komponenttien arvot, jotka määrittävät resonanssitaajuuden. Myös hyvyysluku (Q-tekijä) on tärkeä parametri, joka kuvaa kytkennän selektiivisyyttä eli kuinka kapeaa taajuusaluetta se suodattaa. Korkea hyvyysluku tarkoittaa terävämpää resonanssipiikkiä ja parempaa erottelua eri taajuuksien välillä. Resonanssikytkennät ovat perustavanlaatuisia monissa elektroniikan sovelluksissa, erityisesti signaalinkäsittelyssä ja radiotekniikassa.