resistanssissa

Resistanssi on sähköistä vastustusta, jolla kappale tai komponentti vastustaa sähkövirran kulkua. Se määrittää, kuinka suuri jännite tarvitaan tietyn virran aikaansaamiseksi. Ohmin lain mukaan V = IR, joten jännite on virran ja resistanssin tulo. Yksikkö on ohmi (Ω).

Resistanssi riippuu sekä materiaalista että kappaleen geometriasta. Matematiikkaan sen voi esittää muodossa R = ρL/A, jossa ρ on resistiivisyys (materiaalin vastustuskyky), L on pituus ja A poikkipinta-ala. Resistiivisyys ja siten resistanssi riippuvat lämpötilasta: useimmilla metalleilla resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa, kun puolijohteiden käyttäytyminen voi olla monimutkaisempaa ja riippuvaista dopauksesta.

Resistanssit voivat olla kiinteitä tai säädettäviä. Kiinteitä resistoreita käytetään yleisesti pieninä komponentteina, kun taas säädettävät vastukset (esim. potentiometrit) mahdollistavat vastuksen säätämisen. Valmistuksessa käytetään erilaisia materiaaleja kuten hiiltä, metallifilmiä sekä keraamisia koostumuksia. Toleranssi, eli poikkeama nimellisarvosta, ilmoitetaan usein prosentteina ja vaikuttaa tarkkuusluokkaan.

Mittaukissa resistanssia mitataan yleisimmin ohmimittarilla tai monimetreillä, kun virtalähde on pois päältä ja liitännät ovat kunnossa. Resistanssi on keskeinen ominaisuus monissa sähkö- ja elektroniikkapiireissä, joissa sitä hyödynnetään jännitteiden jakamiseen, virran rajoittamiseen sekä mittaus- ja säätöimplementaatioissa. Erikoistapauksissa, kuten superkonduktoreissa, resistanssi voi olla lähes nolla tietyissä olosuhteissa, jolloin sähköinen virta kulkee käytännössä ilman vastustusta.