reseptorivasteet

Reseptorivasteet ovat aistinsäätelyyn osallistuvien reseptorien vastauksia stimulaatioon. Kun reseptori tai sen ympäröivä solu saa fyysistä, kemiallista tai valoon perustuvaa energiaa, reseptori muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi transduktiolla. Alkuperäinen sähköinen muutos, jota kutsutaan usein reseptorivasteeksi tai generator potentiaaliksi, voi laukaista toimintapotentiaaleja, jotka kulkeutuvat aistinreseptoriin johtavien aksonien kautta aivokuorelle tai aivokuoren läheisiin osiin.

Réseptorivasteet ovat yleensä graduaalisia, eikä niiden voimakkuus ole vain on/off-tilallinen. Reseptoripotentiaalin amplitudi ja siten stimuloinnin voimakkuus vaikuttavat syntyviin toimintapotentiaaleihin ja niiden taajuuteen. Reseptorit voivat osittain sopeutua kontinuihin stimuloihin: jotkut ovat phasisia, antavat voimakkaan vastauksen stimulan alussa ja väsähtävät nopeasti, toiset ovat tonoisia ja antavat jatkuvan vastauksen. Tiedon laaduista, voimakkuudesta ja kestosta huolehtivat koodaustavat, kuten taajuuskooda ja potentiaalin amplitudikooda.

Esimerkkejä reseptorivasteista ovat ihon mechanoreseptoreiden kosketus- ja painevasteet, termoreseptorit lämpötilaan, fotoreseptorit verkkokalvossa valonavauksiin sekä kemoreseptorit hajuihin ja makuihin liittyvät vasteet. Reseptorivasteet muodostavat perustan aistien paikantamiselle, lajin ja voimakkuuden tunnistamiselle sekä hypotalamuksen ja aivokuoren sensorisille alueille suunnatun tiedon.

Kliinisessä mielessä reseptorivasteiden muutokset voivat johtaa vekseliin aistinmenetyksiä tai häiriöitä, kuten neuropatioihin tai sensorisista järjestelmistä johtuvia puutteita.