replicabiliteetti

Replicabiliteetti on käsite, jota käytetään tutkimusmenetelmien ja -tulosten kyvystä pysyä kohtuullisen samanlaisina uusien, riippumattomasti kerättyjen aineistojen tai erilaisilla lähestymistavoilla saatujen tulosten valossa. Se on olennainen osa tieteellisen tiedon kumulatiivisuutta ja luotettavuutta.

Terminologiaa käytetään eri tavoin. Monissa yhteyksissä replicability tarkoittaa, että tutkimuksen tulokset voidaan saavuttaa uudella aineistolla tai toisella tutkimusryhmällä samalla johtopäätöksellä. Reproducibility puolestaan viittaa usein siihen, että saman aineiston ja saman analyysiprosessin avulla voidaan toistaa samat tulokset. Eri kieli- ja alakohtaiset käytännöt voivat sekoittaa käsitteitä, mutta perusidea on varmistaa, että tuloksia ei ole riippuvainen satunnaisista tekijöistä tai yksittäisestä tutkimuksesta.

Faktorit, jotka vaikuttavat replicabiliteettiin, ovat mm. otoskoko, mittausten validiteetti, tilastollinen suunnittelu sekä raportoinnin läpinävyys. Julkaisemisen käytännöt, kuten p-hacking, optional stopping ja valikoitunut julkaisu, voivat heikentää replicabiliteettia. Siksi avoin data ja koodi, etukäteen rekisteröidyt hanke- ja analyysimuodot sekä tulosten julkinen raportointi ovat keskeisiä parannuskeinoja.

Parannustoimet sisältävät preregisteroinnin, rekisteröidyt tutkimusraportit ja replikaatiotutkimukset sekä systemaattisen meta-analyyttisen synteesin. Näiden menetelmien avulla yhteisö voi testata tulosten yleispätevyyttä ja lisätä tieteellisen tiedon vakautta.

Replicabiliteetti ei ole sama kaikilla aloilla; eri tieteenalat kohtaavat erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia toistettavuuden parantamisessa. Sen kehittäminen on keskeinen osa avointa ja vastuullista tutkimuskulttuuria.