remineralisointi

Remineralisointi (remineralisointi) on prosessi, jossa kudoksen tai materiaalin mineralipitoisuutta palautetaan tai lisääntyä aiemmin demineralisoituessa. Terminologiaa käytetään erityisesti hammashoidossa, luustossa sekä geologiassa ja materiaalianalyyseissä. Ilmiö perustuu siihen, että kalsiumin, fosfaatin sekä muiden mineraalien kulku ja varastoituminen tapahtuvat uudelleen solujen, nesteiden tai kemikaalien vaikutuksesta.

Hammashoidossa remineralisaatio kuvaa sitä, kuinka hammaseteniin palautuu mineralisaatiota happohyökkäyksen jälkeen. Hampaiden pitsi (hammaskiilto) menettää mineraaleja suolan ja bakteerien vaikutuksesta, mutta sylki, joka sisältää kalsium- ja fosfaattia sekä usein fluoria, voi korjata vaurioita ja muodostaa fluorapatittia, joka on vastustuskykyisempi happohyökkäyksille. Remineralisointi on riippuvainen ympäristön pH:sta, ajan mittaisesta mineraalinsaannista sekä suun terveydenhoitotoimenpiteistä, kuten fluorin käytöstä ja ruokavaliosta.

Luustossa remineralisaatio liittyy osteoblastien ja osteoklastien toimintaa, joissa luusoluilla on merkitys mineralien, erityisesti kalsiumin ja fosfaatin, lisäämisessä luukudokseen sekä vaurioiden korjaamisessa. Tämä prosessi on osa luuston epämuodostumien ja murtumien ehkäisyä sekä normaalia luun remodeling -tahtia.

Geologiassa ja materiaalitieteessä remineralisaatio voi viitata mineraalien uusiutumiseen fluidien kautta esimerkiksi ympäristövaikutusten seurauksena, kuten sedimenttien tai kivilouhosten uudelleenmineralisoitumiseen. Tällöin ilmiö liittyy mineraalikiteiden muodostumiseen ja aineen kiertokulkuun.

Käytännön merkitys on, että remineralisaatio tarjoaa keinoja terveyden tukemiseen ja vahinkojen korjaamiseen sekä ymmärrystä maaperän, kivilaitteiden ja biologisten kudosten pitkäaikaisesta kestävyydestä.