mineraalikiteiden

Mineraalikiteet ovat mineraaleja, joiden atomit muodostavat säännöllisen kolmiulotteisen kiteisen rakenteen. Tämä järjestäytyminen antaa kidehabitille määritellyn ulkonäön sekä usein selkeän leikkaus- tai haurausominaisuuden. Mineraalikiteet voivat esiintyä yksittäisinä kappaleina, aggregaateina tai suurempina rakenteina, joissa useat kideet kasvavat yhdessä.

Kiteytyminen tapahtuu eri tavoilla: magmaattisten sulien kiteytyessä, hydrotermallisissa liuoksissa sekä metamorfisten olosuhteiden aikana tapahtuvassa uudelleenjärjestäytymisessä. Kidekasvun mahdollistavat lämpötila, paine, kemiallinen koostumus sekä liuenneiden ionien aktiivisuus, ja prosessi voi olla nopea tai hidas riippuen olosuhteista.

Mineraalikiteet luokitellaan usein kidejärjestelmän mukaan. Yleisimmät järjestelmät ovat kubinen, tetragonaali, ortorombinen, trigonaalinen ja triklininen. Ominaisuuksiin kuuluu leikkaus tai hauraus sekä fyysiset tunnuspiirteet kuten kovuus (Mohs-asteikko), väri, läpinäkyvyys ja kirkkaus sekä kidekasvun yksityiskohdat.

Tunnistus pohjautuu sekä makro- että mikroskooppisiin ominaisuuksiin, kuten kidehabit, leikkaus, väri ja optiset ominaisuudet polarisoidussa valossa. Mineralogia ja geologia tutkivat mineraalikiteitä sekä niiden muodostumisprosesseja että taloudellista arvoa malminetsinnässä ja materiaalitieteissä.

Esimerkkejä mineraalikiteistä ovat kvarts (SiO2), kalsiitti (CaCO3), fluoridi (CaF2) ja pyriitti (FeS2). Tutkimuksessa käytetään menetelmiä kuten röntgenkiteytystä (XRD) ja elektronimikroskooppisia analyyseja.