reitituksen

Reititys on prosessi, jolla liikenne ohjataan lähteestä määränpäähän valitun reitin kautta. Sitä käytetään sekä tietoverkoissa että logistisissa ja liikenteen suunnittelussa. Tietoverkoissa reititys määrittelee, miten datapaketit etenevät verkon solmujen (reitittimien) välillä, kun taas logistisessa kontekstissa se tarkoittaa polun suunnittelua tavaroiden ja ihmisten kuljetuksessa.

Tietoverkoissa reititys perustuu reititystaulukkoihin, joiden avulla kullekin etäverkko-osoitteelle määritetään seuraava hyppypiste (next hop) sekä mahdolliset varareitit ja reitityksen laatuun vaikuttavat kriteerit. Päätökset perustuvat reititettäessä käytettäviin metriikoihin, kuten kustannuksiin, viiveeseen, kaistanleveyteen ja kuormittaa koskeviin arvoihin. Reititys voi myös huomioida politiikat, turvallisuuden ja laadunhallinnan vaatimukset.

Käytetyt reititystavat voidaan jakaa staattiseen ja dynaamiseen reititykseen. Staattinen reititys sisältää manuaalisesti määritetyt reitit, joita käytetään usein pienissä verkoissa tai erityisissä kokonaisuuksissa. Dynaaminen reititys puolestaan hyödyntää protokollia, kuten RIP, OSPF, IS-IS ja BGP, jotka oppivat verkon tilan ja päivittävät reititystaulukot automaattisesti.

Sovellukset kattavat laajasti tietoliikenneverkot, yritysverkot ja telekommunikaation sekä logistiset ja jakeluketjuihin liittyvät reititysratkaisut. Reititys vaikuttaa sekä verkkojen suorituskykyyn että turvallisuuteen, sillä väärin määritellyt tai vuotaneet reitit voivat johtaa reititysvirtojen virheisiin tai kyberhyökkäyksiin, kuten reittien sieppaukseen. Modernit verkot kehittävät reititystä entistä ohjelmallisemmin (SDN) ja automaation avulla.