reititystaulukot

Reititystaulukot ovat verkkolaitteiden, kuten reitittimien, käyttämä tietorakenne, joka sisältää tiedot pakettien ohjaamisesta kohti määränpäätä. Taulukon merkintätiedot määrittävät kunkin kohdeverkkotunnuksen sekä sen aliverkon prefixin, sekä miten paketti etenee seuraavaan verkko- tai laiteporttiin.

Jokainen merkintä sisältää: kohdeverkon osoitteen ja prefixin, seuraavan hopin osoitteen tai päätelaitteen, sekä käytettävän ulostulo-rajapinnan sekä reitin kustannuksen tai metriikan. Oletusyhteys voi olla erikseen määritetty merkintä, joka kattaa kaikki muutoin määrittämättömät reitit.

Reititystaulukot voidaan jakaa staattisiin ja dynaamisiin. Staattiset reitit määritellään manuaalisesti järjestelmänvalvojan toimesta. Dynaamiset reititystaulukot päivitetään reititysprotokollien kautta; yleisiä protokollia ovat RIP, OSPF, EIGRP ja BGP sekä IPv4- että IPv6-verkkoihin.

Päätökset reitityksessä tehdään usein pisimmän pätevän etuliitteen periaatteen (longest prefix match) sekä käytettävissä olevan mittaus- ja politiikkatiedon perusteella, kuten hallinnollinen etäisyys. Kun useita reittejä on, reititin valitsee parhaan vaihtoehdon.

Reititystaulukot ovat osa verkon perusfunktiota: niiden oikea rakentaminen, päivitys ja konvergensioajuus vaikuttavat verkon suorituskykyyn, luotettavuuteen ja skaalautuvuuteen. Nykyverkoissa ne tukevat sekä perinteisiä että ohjelmistopohjaisia ja sekä suuria että hajautettuja arkkitehtuureja.