rehakasveista

Rehakasveista tarkoitetaan kasveja, joita viljellään eläinten rehun lähteeksi. Niitä voidaan korjata kuivaheinänä,säilörehuna tai antaa laitumelta suoraan ravinnoksi. Rehakasvit muodostavat keskeisen osan monien tilojen tuotannosta, ja niiden valinta sekä viljelytavat riippuvat ilmastosta, maaperästä ja taloudellisista tavoitteista.

Rehakasvit jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: heinäkasvit ja palkokasvit. Heinät, kuten timotei, muodostavat tärkeän osan nurmikasveista ja tuottavat sekä energiaa että kuidun. Palkokasvit, kuten apila, sitovat typpeä maaperään ja lisäävät rehun proteiinipitoisuutta. Usein viljelyssä käytetään seoksia, joissa on sekä heinää että palkokasvia, mikä parantaa viljelyn monipuolisuutta ja maaperän ravinnetilaa.

Korjuun ajoitus ja säilöntä vaikuttavat suuresti rehun laatuun. Kuivaheinän korjuu on optimaalista, kun kasvi on saavuttanut oikean suosituksen kosteuden ja kasvun vaiheen, ja säilörehun onnistunut fermentaatio varmistaa säilyvyyden. Maaperän lannoitus sekä typen ja muiden ravinteiden tasapaino vaikuttavat sekä satoon että rehun laatuun. Palkokasvit voivat pienentää lannoitussyklien tarvetta, mutta niiden onnistunut hyödyntäminen edellyttää sopivaa viljelykiertoa ja maanparannusta.

Rehakasvit tukevat tilan omavaraisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristöä. Ne vaikuttavat muun muassa typen kiertoon ja siksi niiden valinta, kiertoviljely ja laadukas säilöntä ovat keskeisiä. Haasteita ovat sään vaihtelut, taudit sekä taloudelliset tekijät kuten hinnat ja markkinatilanteet.