reformaatioiden

Reformaatioiden käsite viittaa 1500‑ ja 1600‑lukujen uskonnollisiin liikkeisiin, jotka muuttivat lännen kristillisyyttä ja johtivat protestanttisen kirkon syntyyn sekä katolisen kirkon uudistumiseen. Ilmiöt painottuivat erityisesti Saksan, Sveitsin, Englannin sekä Ranskan alueilla, mutta niiden vaikutukset ulottuivat koko Eurooppaan ja myöhemmin maailmalle.

Syyt reformaatioihin olivat moninaiset. Teologiset erimielisyydet, kirkon rahastukset ja korruptio sekä raamatun ja kristillisen uskon tulkinnan korostaminen mahdollisimman suoraviivaisesti kansankielillä ajauttivat kritiikkiin. Humanistinen liike ja uudistukset oppineiden piirissä vaikuttivat raamatun käännösten ja lukutaidon levittäytymiseen sekä yksilön suhteen Jumalaan. Yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri – valtiollinen itsenäisyys, paikallinen kirkon hallinto sekä paavin auktoriteetin kyseenalaistaminen – tukivat liikkeiden leviämistä.

Toimet ja seuraukset jakautuivat monin tavoin. Pääasialliset liikkeet muodostuivat luterilaisuuden, reformoitumisen (kalvinismi) ja anglikanismin ympärille. Englannin reformaation myötä kirkko erosi Paavin vallasta. Katolinen kirkko vastasi vastareformaatiossa (Concilio di Trento ja jesuiittajärjestö), pyrkien uudistumaan ja vastustamaan protestanttien leviäminen. Reformaatioiden seurauksena syntyi uusia kirkkokuntia ja uskonnollinen moninaisuus, koulutuksen ja lukutaidon edistyminen sekä valtioiden ja kirkon välisen suhteen uudelleenmuotoutuminen. Myöhemmin liikkeet vaikuttivat sekä yksilön oikeuksiin että yhteiskunnalliseen kehitykseen, mikä johti muun muassa sosiaalisen ja poliittisen elämän muokkautumiseen sekä pitkäaikaisiin konfliktiin ja rauhanpaikkoihin.