kalvinismi

Kalvinismi on protestanttinen teologinen suuntaus, joka syntyi 1500-luvulla Genevessä Jean Calvinin opetusten ympärille. Se kuuluu reformaatioon ja on vaikuttanut merkittävästi eurooppalaiseen teologiaan sekä kirkon hallintoon. Kalvinismi korostaa Jumalan suvereniteettia, Kristuksen lunastusteon riittävyyttä sekä Sanaa ohjaavaa roolia uskon elämässä.

Keskeisiä oppeja ovat kaikkien oppien mukaan TULIP-näytön viisi kohtaa: Totaalinen turmeltuneisuus, Ehdoitta valittu, Rajoitettu lunastus, Vastustamaton armo sekä Pyhien pysyvyys. Lisäksi kalvinismi korostaa pelastuksen yksin armosta (sola gratia), uskon kautta (sola fide) ja Jumalan Sanan ykseyttä (sola scriptura). Kirkon hallintona yleinen on presbyteriallinen malli, jossa vanhimmat (presbyterit) ja seurakunta yhdessä ohjaavat opetusta ja kuria.

Historian mittaan kalvinismi levisi Sveitsistä ja muualta Eurooppaa, erityisesti Hollantiin ja Skotlantiin sekä myöhemmin maailmalle. Se synnytti reformoitujen kirkkojen liikkeen, esimerkiksi presbyterianismin ja muita reformoitujen yhteisöjen suuntauksia. Kalvinistinen teologia on jättänyt lähtemättömän jäljen evankelioimiseen, kirkon hallintoon sekä maalliseen ja hengelliseen elämään monissa maissa.

Nykyisin kalvinismi on osa maailmanlaajuista reformoitua kristikuntaa. Sen opetukset elävät monissa kirkollisissa järjestöissä sekä akateemisessa teologiassa, ja ne vaikuttavat muun muassa lainsäädäntöön, moraalisiin pohdintoihin sekä ekumeenisiin keskusteluihin. Suomessa kalvinistinen väylä on pienempi, mutta läsnä koulutuksessa ja kirkollisessa keskustelussa, pääasiassa reformoitujen yhteisöjen ja ekumenian kautta.