redshifttietojen

Redshifttiedot kertovat, kuinka paljon tähtien, galaksien tai muiden kohteiden spektri on siirtynyt kohti pidempiä aallonpituuksia. Yleisesti käytetty mittayksikkö on z, jossa observed lambda = (1+z) lambda_rest. Cosmologinen redshift syntyy maailmankaikkeuden laajenemisesta, kun taas Doppler- tai gravitaatioredshift voi syntyä kohteen liikkeestä tai voimakkaan gravitaation vaikutuksesta. Redshifttiedot ovat keskeisiä etäisyyksien ja rakenteen sekä kehityksen tutkimuksessa.

Redshiftin mittaaminen voidaan luokitella kahteen pääkategoriaan: spektrallinen redshift ja fotometrinen redshift. Spektrinen redshift saadaan tunnistamalla spektrilinjoja (kutenemis- tai absorptiolinja) ja mittaamalla niiden siirtymää. Tällöin z-arvon epävarmuus on pieni, tyypillisesti 0,001–0,01 luokkaa riippuen observaatiosta. Fotometrinen redshift puolestaan perustuu kohteen laajakaistaspektrin kuvien vertailuun malliin tai koulutetun mallin avulla; epävarmuudet ovat suuremmat, ja ne voivat olla 0,05–0,2 tai enemmän.

Redshifttietoja tuotetaan ja julkaistaan useilla suurilla galaksijakauman tutkimuksilla ja sky-surveillansseilla, kuten SDSS, 2dF Galaxy Redshift Survey ja DESI. Näiden datasetien lisäksi redshifttietoja kerätään sekä yksittäisiltä kohteilta että laajoilta kartoituksilta, ja ne ovat usein yhdistettyjä havaintobittien (koordinaatit, magnitudit, spektriominaisuudet, epävarmuudet) kanssa.

Käyttökohteita ovat suurikokoisten rakenteiden kartoitus, kosmisen taustasäteilyn ja kosmisen kiihtyvyyden tutkimukset, sekä punertumisen kautta tapahtuva etäisyyksien mittaaminen. Tiedot ovat herkkiä valintaopeuksille ja redshiftin mittausvirheille sekä redshift-space-virikkeille, joita on huomioitava analysoitaessa rakenteen tilaa ja kehitystä.