redoksititraus

Redoksititraus on analyyttinen titrausmenetelmä, jossa analyytin hapetumis- tai pelkistymiskyky määritetään lisäämällä titraanttia, joka osallistuu redoksireaktioon analyytin kanssa. Reaktio etenee ekvivalenssissä siten, että elektronien kokonaismäärä analyytin ja titraantin välillä on sama. End point voidaan havaita visuaalisesti, indikaattorin avulla tai potentiaalin muutoksena elektrodien kautta.

Yleisimmät titraattorit ovat permanganaatti (KMnO4), dikromaatti (K2Cr2O7) sekä jodi (I2), joita käytetään erilaisten pelkistäjien ja oksidointien määrän määrittämiseen. Analyyttejä ovat esimerkiksi Fe2+, C2O4^2-, H2O2 sekä monet orgaaniset yhdisteet sekä elintarvike- ja vesinäytteet. Reaktion olosuhteet, kuten pH, ovat kriittisiä, sillä ne vaikuttavat sekä reaktiokulkuun että ekvivalenssipisteeseen.

End point voidaan määrittää visuaalisesti, esimerkiksi KMnO4-titrauksessa pysyvästi vaaleanpunainen väri osoittaa liiallisen titraantin. Joissakin menetelmissä käytetään redox-indikaattoreita. Potentiometrinen titraus hyödyntää redoks-elektrodia (platinatyöelektrodi ja viite-elektrodi) ja seuraa potentiaalin äkillistä muutosta ekvivalenssissä.

Sovellukset ja ominaisuudet: redoksititrausta käytetään laajalti vesianalytiikassa, ympäristövalvonnassa sekä elintarvike- ja lääkevalmistuksessa. Sen etuja ovat laaja sovellettavuus ja kyky analysoida sekä pelkistäjien että hapettimien määriä ilman visuaalisia indikaattoreita; rajoituksia ovat pH-herkkyys, mahdolliset kompleksiyhdisteet ja tarve vakaalle mittauslaitteistolle sekä oikeanlaisille olosuhteille.