redistribuointi

Redistribuointi tarkoittaa tulon, varallisuuden tai resurssien uudelleenjakoa yhteiskunnassa julkisten toimien keinoin. Tyypillisiä keinoja ovat verotuksen ja tulonsiirtojen sekä julkisten palveluiden kautta jaetut menot. Redistribuution tavoitteena on kaventaa tuloeroja, vahvistaa sosiaalista turvaa sekä tukea heikoimmassa asemassa olevia ja varmistaa peruspalvelujen saatavuus kaikille.

Keskeiset välineet ovat progressiivinen tuloverotus, varallisuus- tai pääomavero sekä erilaiset tulonsiirrot kuten sosiaaliturva, eläke-, sairaus- ja työttömyysturva sekä asuntotuki. Julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto, koulutus ja asumisen rahoitus, toimivat myös redistribuution välineinä. Joissain maissa käytetään universaaleja etuuksia, kun taas toisissa sovelletaan köyhimmille suunnattuja tukimuotoja.

Redistribuution vaikutukset ovat kiistanalaisia. Se voi pienentää köyhyyttä ja lisätä tasa-arvoa sekä parantaa taloudellista vakautta ja kulutuskysyntää. Toisaalta korkea verotus tai laajat tulonsiirrot voivat vaikuttaa investointeihin ja työntekoon, ja niihin liittyy kannustinvaikutusten huolenaiheita. Arvioinnissa käytetään mittareita kuten Gini-kerroin, köyhyysaste sekä yleisen hyvinvoinnin kehityksen seuraaminen.

Kansainvälisesti redistribuution tasot ja rakenteet vaihtelevat maiden mukaan, ja ne heijastavat poliittisia arvoja sekä taloudellista tilannetta. Monissa kehittyneissä maissa redistribuointi muodostaa olennaisen osan julkisesta taloudesta, kun taas kehittyvissä maissa rakenteet voivat olla pienemmät tai kohdentua erityisesti peruspalveluihin. Keskustelu keskittyy usein sekä oikeudenmukaisuuteen että taloudelliseen tehokkuuteen.