reaktiokynnyksen

Reaktiokynnyksen käsite viittaa pienimmän ärsykkeen tasoon, jolla yksilö kykenee laukaisemaan havaittavan tai motorisen vastauksen. Se voi koskea sensorista havaitsemista, motorista toimintaa tai molempia, ja sen perusteella voidaan arvioida yksilön herkkyyttä tietyssä modaalisuudessa. Reaktiokynnys on kontekstisidonnainen ja yksilöllinen; se vaihtelee vireystilan, motivaation, terveydentilan sekä ympäristötekijöiden mukaan.

Käyttöalueet ja merkitys: psykologian, neurotieteen, sensorisen fysiologian ja ergonomian tutkimuksissa reaktiokynnystä käytetään ymmärtämään, miten herkästi ihmiset reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin—näkö-, kuulo- tai tuntoaistien sekä erilaisten tehtävien yhteydessä. Käsitettä tarkastellaan usein sekä havaintokynnyksen (minimitehosta, jolla ärsyke havaitaan) että reaktiokynnyksen (minimivasteen ajallinen viive) kautta. Signaalin havaitsemisteoria tarjoaa kehyksen, jossa havaittu ärsyke ja siihen liittyvä vaste voidaan suhteuttaa toisiinsa.

Mitat ja menetelmät: tutkimuksissa käytetään systemaattista stimulaation säätöä ja vasteen havainnointia. Yksinkertainen reaktiokoe mittaa reaktioaikaprosessin nopeutta ja tarkkuutta, kun taas valintareaktioissa arvioidaan sekä nopeutta että oikeiden vastausten määrää (esim. go/no-go -tehtävät).

Säätelevät tekijät: ikä, terveydentila, vireystila, ruokavalio, lääkkeet, univaje sekä ympäristötekijät vaikuttavat reaktiokynnykseen. Yksilölliset erot voivat olla merkittäviä.