rautayhdisteitä

Rautayhdisteet ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät raudan (Fe) atomeita. Raudan oksidointiasteet voivat vaihdella, yleisimpiä ovat Fe2+ ja Fe3+. Rautayhdisteitä esiintyy sekä epäorganisina yhdisteinä että mineraaleina, ja ne voivat olla sekä liukoisia että epäliukoisia.

Yleisimmät ryhmät ovat oksidit (esim. Fe2O3, Fe3O4), sulfidejä (FeS2, FeS) sekä suolat kuten FeCl2, FeCl3, FeSO4 ja Fe(NO3)3. Muita yleisiä ovat karbonaatit (FeCO3, sideriitti) ja fosfaatit (FePO4). Luontaisia mineraaleja ovat hematite Fe2O3, magnetite Fe3O4 ja sideriitti FeCO3.

Ominaisuudet ja sekä teolliset että biologiset merkitykset määrittävät rautayhdisteiden roolin. Oksidit kuten hematite ja goetite sekä magnetiitti toimivat tärkeinä pigmentteinä ja osallistuvat raudan kiertokulkuun sekä ruostumiseen. Biologisesti rauta on keskeinen osa hemoproteiineja, kuten hemoglobiinia ja myoglobiinia, sekä monissa entsyymeissä.

Turvallisuus: suurina määrinä rautayhdisteet voivat olla myrkyllisiä ja osa yhdisteistä on syövyttäviä; käsittely, varastointi ja hävittäminen on tehtävä asianmukaisesti.

Yhteenveto: rautayhdisteet kattavat laajan joukon yhdisteitä, joilla on sekä luonnollisia että teollisia merkityksiä ympäristössä, teollisuudessa ja biologiassa.