rappioonrakennusten

Rappiorakennukset ovat rakennuksia, joiden kunto on olennaisesti heikentynyt pitkäaikaisen huollon laiminlyönnin ja rakennusten ikääntymisen seurauksena. Termi kuvaa rakennusten tilaa, jossa rakenteet, talotekniikka ja ilmanvaihto ovat vanhentuneita tai vaurioituneita. Rappiorakennukset voivat olla asuin-, liike- tai teollisuusrakennuksia ja ne sijaitsevat sekä kaupunkikeskuksissa että maaseudulla.

Rappeutumisen tyypillisiä syitä ovat taloudelliset vaikeudet, pitkään jatkunut huoltotöiden laiminlyönti, rakennusten ikä sekä kosteus- ja homevauriot. Tämän seurauksena syntyy rakenteellisia vaurioita, kosteus- ja homevaurioita sekä paloturvallisuusriskejä ja energiatehokkuuden heikkenemistä. Usein ongelmia pahentaa omistajien ja käyttäjien erilaiset intressit sekä kiinteistönhuollon puuttuvat tai riittämättömät resurssit.

Vaikutukset ovat sekä turvallisuus- ja ympäristövaikutuksia että taloudellisia ja sosiaalisia. Nykyisessä kaupungin kehityksessä rappio voi hidastaa alueen elinvoimaa, lisätä tyhjäkäyntiä ja alentaa kiinteistöjen arvoa. Hallinnolliset toimijat voivat käyttää erilaisia keinoja, kuten saneeraus- ja energiatehokkuusohjelmia, korjausvelan lyhentämistä, purku- ja uudelleenrakentamista sekä kaavamuutoksia.

Rappiorakennukset voivat olla myös osa kulttuurihistoriallista arvoa tai arkkitehtonisesti merkittäviä. Joissain tapauksissa rakennukset kunnostetaan ja integroidaan osaksi kaupungin uudistusta, kun taas toiset puretaan ja korvataan uudella rakentamisella. Turvallisuusnäkökulmasta yleinen ohje on välttää rakennukseen menemistä ilman asianmukaisia tutkimuksia ja viranomaisselvityksiä.