raideliikenteellä

Raideliikenteellä tarkoitetaan liikennettä, jossa ihmiset tai tavarat kuljetetaan raiteita pitkin. Se perustuu raideverkostoon, kalustoon (veturit, junat ja tavaravaunut) sekä signalisointi- ja liikenteenohjausjärjestelmiin. Raideliikenteellä on tyypillisesti suuri kantavuus ja kyky siirtää paljon määrää yhdellä verkostolla verrattuna moniin muihin liikennemuotoihin. Kielessä termi “raideliikenteellä” esiintyy instrumentaalimuodossa ja kuvaa kuljetus- tai matkustusmenetelmää, esimerkiksi “matkustan raideliikenteellä”.

Rata-infrastruktuuri kattaa raiteet, asemat, sähköistysverkoston sekä liikennettä varten ylläpidetyt järjestelmät. Kalustoon kuuluvat henkilöjunat (lähijunat, intercity- ja kaukojunat) sekä tavaraliikenteen vaunut. Sähköistetyt osuudet mahdollistavat sähkövetureiden käytön, mikä yleensä vähentää päästöjä ja melua verrattuna dieseliin.

Raideliikenteen suurimmat edut ovat energiatehokkuus ja suurten kuljetusmäärien siirtäminen samalla infrastruktuurilla, sekä mahdollisuus vähentää ruuhkia kaupunkialueilla. Se soveltuu sekä pitkän matkan että lähiliikenteeseen sekä toimituslogistiikkaan. Haasteina ovat korkeat aloitus- ja ylläpitokustannukset sekä maankäyttövaatimukset, etenkin haja-asutusalueilla.

Ympäristövaikutukset riippuvat energianlähteestä: sähköistetty raideliikenne voi vähentää ilmasto- ja melupäästöjä, erityisesti kun sähkö tuotetaan pääosin uusiutuvasti. Yhteiskunnallisesti raideliikenteellä on hyödyt turvallisuuden ja tilankäytön näkökulmista, mutta rataverkko vaatii jatkuvaa investointia.

Sääntely ja kehitys: raideliikennettä säädellään sekä kansallisesti että eurooppalaisesti. EU-taso edistää yhteentoimivuutta, turvallisuutta ja rahoitusta sekä TEN-T-verkkojen kehittämistä. Tulevaisuudessa panostetaan nopeampiin junayhteyksiin, elektrifiointiin sekä raideliikenteen ja muun logistiikan parempaan integroitumiseen.