rahoituslainsäädännössä

Rahoituslainsäädäntö tarkoittaa rahoitusmarkkinoita ja rahoituspalveluita koskevien lakien ja säädösten kokonaisuutta. Sen tavoitteena on turvata rahoitusjärjestelmän vakaus, markkinoiden toiminnan sujuvuus, sijoittajien ja kuluttajien suojelu sekä luottamus markkinoihin. Lainsäädäntö kattaa pankki-, arvopaperi-, vakuutus-, maksupalvelu- sekä rahanpesun vastaisen sääntelyn ja usein myös kuluttajansuojan näkökohdat.

Kansallinen ja eurooppalainen kehys muodostuu Suomen tasolla useiden toimijoiden yhteistyöstä. Finanssivalvonta (FIN-FSA) vastaa valvonnasta ja markkinaehtojen noudattamisen valvonnasta rahoituslaitosten, arvopaperimarkkinoiden ja vakuutusalan sekä finanssiryhmien osalta. Suomen Pankki vastaa maksu- ja clearing-järjestelmien vakauden näkökulmasta sekä finanssipolitiikan ja rahoitusjärjestelmän yleisestä vakaudesta. Valtiovarainministeriö vastaa lainsäädännön valmistelusta. Lainsäädäntö sekä valvontamallit noudattavat EU:n asettamia vaatimuksia ja välisen yhteistyön kautta tapahtuvaa yhdenmukaistamista.

Rahoituslainsäädäntöön kuuluu muun muassa lisensointi- ja toimilupaprosessit, vakavaraisuus- ja riskinhallintavaatimukset, markkinakäyttäytymisen sekä sijoitus- ja maksupalveluiden säännöt, rahanpesun torjunta (AML) ja asiakkaan tunteminen (KYC), sekä tiedonanto- ja raportointivelvoitteet. Lisäksi lainsäädäntö sisältää kuluttajansuojan, reklamaatio- ja reklamointisäännökset sekä mahdolliset sanktiot ja toimintarajoitukset rikkomuksista.

Kansainvälisessä kontekstissa EU-lainsäädäntö toimii pääasiallisena kehys. Direktiivit ja asetukset, kuten MiFID II, PSD2, MAR sekä solvency- ja pankkivakuutuslainsäädäntö viittaavat yhteisiin standardeihin ja yhdenmukaistavat käytäntöjä eri jäsenvaltioissa. ESAs-virastot koordinoivat soveltamista ja valvonnan yhteistyötä.