rahoituskehyksestä

Rahoituskehyksestä puhutaan yleensä suunnittelun ja hallinnon kontekstissa viitaten ajallisesti rajattuun rakenteeseen, jonka puitteissa julkiset varat jaotellaan sekä hallitaan. Kehys määrittelee tulo- ja menoarvioiden rajat, velka- ja kassavirtasäädökset sekä muuttuvien menojen ja investointien periaatteet tietyn ajanjakson ajalle. Sen tarkoituksena on lisätä pitkäjänteisyyttä, kustannusjäykkyyksien hallintaa sekä vakauden ja luottamuksen ylläpitämistä toiminnan rahoituksessa. Rahoituskehys sitoo päätöksentekijät budjettivalintojen ja tulosten seurannan yhteyteen.

Kehyksen keskeisiä osia ovat monivuotinen suunnittelujakso (yleensä useita vuosia, esimerkiksi 3–7 vuotta), sektorikohtaiset tulopuoli- ja menopuoli-ennusteet sekä menojen kattavuuden ja priorisoinnin periaatteet. Siihen kuuluu myös velka- ja rahoitusrajoitteet sekä suoritus- ja tulosmittarit, joiden avulla seurataan tavoiteasettelun toteutumista. Lisäksi kehyksessä on säännöt siitä, miten joustavuutta sekä varauksia voidaan käyttää sekä miten kehystä päivitetään muuttuvien olosuhteiden mukaan.

Rahoituskehys on yleinen työkalu sekä julkisessa hallinnossa että suurten organisaatioiden ja kansainvälisten järjestöjen taloussuunnittelussa. Julkisessa hallinnossa kehys tukee budjetin laadintaa ja rahoituksen pitkäjänteistä hallintaa sekä EU-tuen ja muiden monivuotisten ohjelmien koordinointia. Esimerkkinä on EU:n monivuoroinen rahoituskehys, joka määrittelee unionin menojen enimmäisrajat useamman vuoden tähtäimellä.

Käytännössä kehyksen toteutukseen liittyy talousennusteiden laatiminen, riskien hallinta sekä toimiva raportointi ja valvonta. Neuvotteluissa voidaan määritellä joustavuuden alueet, lisävarat sekä vaatimus läpinäkyvyydestä ja vastuiden jakamisesta.